En aio nyt paneutua kalojen, sammakoiden, rapujen tai yöperhosten pelkooni, sillä ne kaikki ovat luonnollisia ja itsestään selviä pelonaiheita, joille ei erillismenettelyin oikeutusta vaadita.
Asuntokauppapelko on toista kaliiperia. Sitä pitää selitellä tuonne ja tänne.
Mieheni heittäytyi asuntomyynti-ilmoitusten viidakkoon keskimäärin 62 tuntia sen jälkeen, kun minä aloitin työt. Kriteerit täyttäviä asuntoja ei netin syvyyksistä näyttänyt olevan vaikea löytää. Vastamäki jyrkkeni, kun vaimo piti houkutella mukaan hankkeeseen.
Selvennykseksi kerrottakoon, että mieheni on meistä kahdesta se, joka ehdottelee viikonlopuiksi Ikea-reissuja. Minä yritän kadota jonnekin sohvatyynyjen väliin ja keksiä sieltä käsin monta hyvää syytä, miksei todellakaan lähdetä Ikeaan.
Mieheni on se, joka haaveilee utuisin silmin grillin ja sytytysnesteen tuoksusta omalla terassilla.
Mieheni on se, joka sairastui vakavaan pesänrakennusviettiin viime kesänä, pitkän rinkkareissuirtolaisuutemme jälkeen, ja kantoi asuntoonsa eteismattoja, huhmareita, säilytystölkkejä ja uuden Playstationin.
Menimme sittemmin naimisiin. Ajattelin sen rauhoittavan tilannetta.
Pian meille ilmestyi lisää tuiki tarpeellisia säilytystölkkejä, paistomittari, valkokangas, kenkäteline sekä valtava, kauhistuttava, esineiden kauneuskilpailuissa teollisuusimurin kanssa jaetulle huonoimmalle sijalle asemoituva ilmastointilaite.
Kun puolisoni omistusasunnon ideasta henkevöityneenä ymmärsi, millainen vastus hänellä ja hänen hankkeellaan oli, hän laati Excel-taulukon. Näin insinöörit toimivat. He käyttävät ällistyttävän määrän fyysistä tarmoa, henkistä kapasiteettia ja vuorokauden aikayksiköitä kootakseen menoista ja tuloista, säästöistä ja sijoituksista, järkevyyksistä ja typeryyksistä, onnesta ja epäonnesta kattavan taulukon, jonka tilastollisen faktan kyseenalaistaisi vain täysi torakka.
Mieheni epäonneksi minä kuulun juuri niihin.
Argumenttini olivat torakkaisen tasokkaita.
1. En halua tämän kauemmas kirjastosta. (Tämä todellakin oli argumentti numero 1.)
2. En luota asunnonvälittäjiin.
3. Terassista ei ole mitään iloa, jos naapurissa sauhutellaan. Varmasti siellä sauhutellaan. Aina naapurissa sauhutellaan.
4. Kuka sanoo että saamme asunnon myytyä edelleen, kun taas muutamme.
5. Hirveä velkavankeus. Pallo jalassa. Tonni rautaa harteilla. Hyvästi, taloudellisesti normaali elämä. Tervetuloa, luonnoton kivireki.
6. En luota vakuutusyhtiöihin. Asuntoon tulee vesivahinko. Home. Tulipalo. Katto lentää taivaan tuuliin. Kukaan ei korvaa. Elämä pilalla. Puliukkous odottaa.
Olin sangen tyytyväinen argumenttieni kokonaisvaikuttavuuteen. Silti kävimme katsomassa neljää asuntoa. Kolmannen pikkuruisella takapihalla mieheni harppoi edestakaisin, mittaili ja tuumi. Tähän saisi kasvimaan, hän sanoi.
Kaupat tuli.
P.S. Blogitekstin tuotannollisessa vaiheessa "Loppu häämöttää" joudutan yleensä vauhtia. Oikaisin siis hieman.
Tosiasiassa kävimme katsomassa samaa asuntoa kaksi kertaa sisältä ja neljä kertaa ulkoa, kärräsimme muitakin paikan päälle pusertaaksemme heistä myöhemmin mielipiteitä, laskimme tarkkaan (mieheni laski) mahdollisen ostopäätöksen aiheuttamia muutoksia taloudessamme ja vakuuttelimme toisillemme (mieheni vakuutteli minulle), miten paljon järkevämpää on maksaa pois omaansa kuin syytää rahaa kankkulan kaivoon. Sitä paitsi ensinhän voi vain ostaa lisäaikaa: tehdä tarjouksen. Merkittävästi pyyntihintaa alhaisemman. Eivät ne siihen suostu.
Eivätkä suostuneet.
Mutta kas. Seuraavan tarjouksen ja myyjän suostumisen välissä tapahtui jotakin perin erikoista: ehti torakka pehmetä.
Oho! Kuvia kehiin.
VastaaPoistaOnnea asunnosta!
p.s. Hyvä blogi :-)