Iglu Himalajan katveessa

Törmäsin taannoin kirjablogiin. Sen nimi on Kirjojen keskellä. Blogin pitäjän nimi on Maija. http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/

Viime vuonna Maija luki 82 romaania. Edellisenä vuonna 94. Sitä edellisenä 145.

Muutamissa kirjoista antamissaan arvioissa Maija valittelee lukujumia. Lukujumia. Maija, joka lukee vuodessa 145 romaania, ehtii siis kaiken kiireensä keskellä harrastaa vielä lukujumia.

Jossakin vilahtaa maininta miehestä ja lapsista. Maijalla on siis mies ja lapsia, ja silti hän lukee vuosittain keskimäärin 70 kiloa kaunokirjallisuutta, jonka palanpainikkeena hän nielaisee kevytrakenteisempia sarjakuvia, runoja ja lastenkirjoja.

Luultavasti Maijankin pitää syödä. Ehdottomasti Maijan pitää peseytyä. Peseytyminen on yleensä kerta- tai kaksikertaluontoista per vuorokausi, syömiseen pitää paneutua monta kertaa enemmän vastaavan aikamääreen sisällä.

En saa sovitettua näitä toimenpiteitä Maijan kiireiseen aikatauluun. Ehkä hän on yliluonnollinen ihminen, jonka keho puhdistaa ja ruokkii itse itsensä.

Minäkin rakastan kirjoja. Lukeminen on pitkäikäisin ja rakkain harrastukseni. Viimeksi tänään haaveilin iglusta, joka on rakennettu kirjoista. Minä asuisin siinä.

Äkkipäätä voisi siis otaksua, että minulla ja Maijalla on paljon yhteistä. Hän varmasti ilahtuisi mahdollisuudesta rakentaa oma kirjaiglunsa minun igluni naapuriin. Voisimme vaihdella iglujemme rakennuspalikoita. Keskustella niistä. Käydä päivisin kirjanmetsästysretkillä kuin kunnon eskimot ainakin. Käpertyä iltaisin iglujemme turvaisaan kohtuun upottautumaan milloin minkäkin seinän kirjalliseen tarjontaan.

Meissä olisi kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ero. Siinä missä Maija olisi ahminut iglunsa seinävalikoimista jo puolet, minä mussuttaisin ensimmäisen kirjani ensimmäistä lukua. Sillä istu ja pala, minä olen hitain tuntemani lukija.

Yöpöydältäni kohoavat kirjojen Pyreneet, lukulistaltani pullistelee Himalaja. Joka vuosi, joka kuukausi julkaistaan uusia loistavia teoksia. Vuoristot sen kuin mittavoituvat, kohtuuttoman piittaamattomina siitä että täällä puuskuttaa yksi hitauden maisteri, perusteellisuuden dosentti - arvonimiä on kertynyt - jonka kapasiteetti töin tuskin riittää ensimmäiselle vuoristopolun opastetaululle.

Lyhyen matikan muinaisjäännös päässäni väittää, että jos lukee hitaasti, ehtii lukea vuodessa jokusen kirjan. Jos lukee nopeasti, ehtii lukea 145 kirjaa.

Pakko rauhoittua. Hengittää syvään ja ymmärtää, että ahdistus ei lisää lukunopeutta, eikä sillä ole myönteisiä vaikutuksia lukunautintoon.

Eikä ainakaan pidä mennä katsomaan Kirjojenkeskellämaijan seuraamia blogeja. Muuten saattaa valjeta, että työllistävän perheen, taukoamattoman lukemisen ja täsmällisen blogin pitämisen lisäksi Maija ehtii seurata sataaseitsemääkymmentäviittä eri blogia.

Nimistä päätellen valtaosa blogeista on kirjallisuusaiheisia. Minä en uskaltanut klikata auki yhtäkään, koska sitten pitäisi klikata auki toinen ja kolmas ja kaikki, koska sellaista on olla minä, ja jossakin blogissa joku voisi kertoa lukevansa vuodessa 250 kirjaa siinä perheen, työn ja parvekerosmariinien harventamisen ohessa, ja miten minä sen kestäisin? On niillä rajansa huonommuudentunteillakin.