Pedantti tässä, päivää

Minua on monta kertaa kutsuttu pikkutarkaksi. Ja säntilliseksi. Jopa perfektionistiksi.

Nuorempana loukkaannuin näistä nimityksistä. (Nuorena pitää aina loukkaantua, kun otollista tilaisuutta tarjotaan. Aikuisena loukkaantuminen on mutkikkaampaa. Pitää miettiä kaikenlaista kuormittavaa, kuten sitä millaista käytöstä aikuiselta odotetaan.)

Järkeenkäypää kyllä, minua loukkasi se että joku tajusi millainen olen. Anteeksiantamatonta. Eikö täällä edes saa olla se mikä on ilman että sitä huomataan.

Vaihtoehtoinen reaktio oli nolostunut vähättely. Kun koulukaverini - kohtuullisen suureen ääneen - päivitteli tikkusuoraa jakaustani, tuhahdin "sohaisseeni" sen sijaintipaikalleen. Narrasin. Olisihan ollut sulaa älyttömyyttä myöntää, että olen oma ainutlaatuinen persoonani, jolle tarkkuus on yhtä ominaista kuin kuori kilpikonnalle.

Kyse ei ole siitä, etten olisi halunnut olla nimenomaan tarkka. Kyse on siitä, etten halunnut olla minä. Halusin olla toisenlainen. Tässä suhteessa olin siis täysin normaalisti kehittynyt teini-ikäinen. Miksen voi olla kiinnostava hutilus? Valloittava koheltaja, villi pörröpää? Joku joka kirjoittaa jokaisen rivin huolettomasti vinoon tyhjälle paperille? Enkä mikään umpitylsä jakauksen viivoittimella vetäjä, koska jos jokin on varmaa niin se, että ainutlaatuisuus ei ainakaan tarkoita säntillisiä jakauksia ja tarkoin järjesteltyä penaalia.

Joskus minä kyllä yritin: panin viimeisen tunnin koulukirjan reppuun ensimmäisen tunnin oppikirjan paikalle.

Hirveän huono ratkaisu. Että nytkö pitäisi selviytyä kokonaisesta koulupäivästä tietäen, että kirjat ovat repussa kaikkea luonnollista logiikkaa uhmaavassa epäjärjestyksessä? Miten kukaan voi elää niin? Onko sellainen ihminen terve?

Tie itseni arvostamiseen sellaisena kuin olen on ollut jännittävä ja ällistyttävän pitkä. (Enimmäkseen kuitenkin pitkä.) Nykyään jo tunnustaudun vannoutuneeksi pedantiksi. Jos joku avuliaasti luonnehtii itseäni minulle käyttäen adjektiivia tarkka, huolellinen, epänormaali tai yleisemmin kutsumanimellä kyllänäkeeettäelinaonolluasialla, en tuhlaa aikaani kiusaantumiseen enkä vaivaudu kiistämään esitettyä väitettä. Vain typerys yrittää inttää, että kivi putoaa ylöspäin.

Enää en teeskentele. Annan palttua vetäville, seksikkäille luonteenpiirteille ja olen avoimesti se mikä olen. Tylsä, rasittava, iskunkestävä pedantti.

Joten maustetölkkini seisovat kaapissa sotilaallisesti etiketit ulospäin. Värikynäni pojottavat pahvipaketissaan sävyjärjestyksessä. Tiskikone on jäljiltäni talousmitalitasoisesti täytetty. Jääkaappini noudattaa täsmällistä kappalejakoaan, eikä siitä poiketa, koska valittu järjestys on ergonominen, taloudellinen, kustannustehokas ja ainoa mahdollinen, kun kolmea jääkaappihyllyä on käyttämässä kaksi sukukypsää ihmislajin edustajaa.

Haasteet alkavatkin siitä hetkestä, kun Pedantti keksii epähuomiossa rakastua, avioitua ja muuttaa saman katon alle Antipedantin kanssa. Pedantin elämästä tulee entistä toimeliaampaa.

Aikatauluun pitää äkkiä sisällyttää sellaiset uudet tuttavuudet kuin Antipedantin vaatekaappi ja epämääräisten esineiden parkkipaikka pahvilaatikossa sängyn alla. Pedantti saa toistuvasti yllättyä siitä, miten paljon järjestäytyneitä toimenpiteitä nämä kodin osa-alueet häneltä vaativat.

Pedantin on huomioitava vastakappaleensa mieltymys johtoihin, vemputtimiin ja pizzansyöntityökaluihin, joiden kilpailu elintilasta asunnossa saa Pedantin haromaan hiuksiaan.

Pedantin on laajennettava tietämystään, osaamistaan ja nopean toiminnan strategioitaan tilanteisiin, joissa Antipedantti osoittaa sydäntä kylmäävää huolettomuutta sijatessaan yhteistä vuodetta: Toinen puoli päiväpeitteestä vyöryy lattialle. Toinen puoli pinnistelee yltääkseen vastakkaisen reunan yli.


Loppukevennyksenä todettakoon, että osaan se minäkin irrotella. Ihan tahallani otan joskus rautakapseleita pilleriliuskasta sattumanvaraisessa järjestyksessä. Se se on rempseää ja surutonta elämää.

Mitä siitä, että joka kerta joudun erikseen päättämään, että aion tehdä niin. Suruttomuutta se on suunniteltukin suruttomuus.

P.S. Kaikille pedantikoille tiedoksi, että pedanttiuden lajeja on muitakin. Itse hallitsen parhaiten siisteyspedantismin, mutta en vähättele pedanttiuden muitakaan muotoja.