perjantai 11. elokuuta 2017

Mies ja grilli

Kun mieheni alkoi hankkia meille grilliä, en oikein ehtinyt reagoida asiaan. Ihmisen pitää luontaisesti olla melko nopea, jos aikoo ehättää miehen ja grillin väliin. Tai jos ei väliin, niin mukaan ainakin. Nimittäin mies ja grilli -juna liikkuu kuin öljypisara keraamisella pannulla: jos et ole tarkkana, tilaisuutesi on mennyt.

Enkä minä ole nopea. Minä tuijotan vielä paikkaa, missä öljypullo oli, kun pisara jo kiitää pitkin pannua.

Sama juttu illanistujaisissa, joihin myös grilli on kutsuttu: kuluu tuskin havaittava aikayksikkö, kun joukon miehet ovat kadonneet jonnekin. Ei vaadi rakettitieteen syventäviä opintoja päätellä, miltä varsin rajatulta alueelta omansa tarvittaessa löytää.

Ihailtavinta tässä valonnopeassa hankkeessa oli kenties se, että mieheni ilman muuta tiesi mitä halusi. Hän tiesi merkin, mallin, ritiläleveyden ja tuhkakeräimen optimaalisen kuperuusasteen.

Minä harvemmin tiedän etukäteen mitään siitä, mitä haluan. Saatan luulla tietäväni, että haluan suunnilleen vaatteen. Ehkä paidan. Takkikin käy. Päädyn ostamaan hakaneuloja kolmessa koossa.

Minun miehelleni grillit ovat ruuanvalmistusvälineiden aatelia. Hella, mikro, kaasukeitin, ne edustavat joitakin aivan muita yhteiskuntaluokkia. Mutta grilli, grillissä on tyyliä, asennetta, aatteellisuutta. Grilli kuiskii aurinkotuoleista, takapihoista, pekoni-herkkusieni-mozzarella-avomaakurkkunyyteistä ja laajasta ystäväpiiristä kesäillan letkeillä puutarhakutsuilla vastaparturoidun nurmen tuoksussa.

Tässä grillien aatelisessa joukossa vallitsevat ihan omat lainalaisuutensa ja luokkajakonsa. Siellä halveksitaan parinkympin palloja, ylenkatsotaan hätäisiä kaasuja ja kadehditaan vihreitä munia.

Kuvahaun tulos haulle big green egg large
Oi palvottu vihreä muna

Minun mieheni on hiilimies. Hän on valmis perustelemaan seikkaperäisesti ja moneen kertaan hiilen ylivoimaisuuden. Nämä perustelut alkavat tunnelmasta ja etenevät nautiskelun ja ruuanlaiton viehätyksen kautta makuelämykseen.

Itsehän söisin vaikka tulitikun päällä käristettyä pihviä enkä luultavasti huomaisi eroa, mutta minun kutsuni aatelistoon hukkuikin matkalla.

Terassillamme omahyväisenä kiiltelevän grillin hinta saattoi aiheuttaa taloudessamme keskustelua, mutta jätetään yksityiskohdat pois. Saatoin tosin unohtaa pienen osan kiistan aiheesta, kun seurasin sivusta mieheni häärinkiä K-kaupasta noudetun paketin ympärillä. Styroksinpalat sinkoilivat, muovikääreet jäivät valloittavasti terassille lojumaan. Ohjekirjaa tutkittiin kuin jännäriä. Aloin jopa epäillä, hankittiinko meille grilli vain siksi että olisi jotakin koottavaa, jotakin mitä ruuvata.

Siinä puuhatessaan mies näytti nuortuvan, kutistuvan pieneksi karvaiseksi pojaksi, joka on päästetty loputtomien onnelliseksi tekevien aarteiden kätköpaikalle.








Ai niin. Osallistuinhan minäkin grillin kokoamiseen. Kävin keräilemässä ne muovikääreet pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti